Hyvä lukija,
Uumenen rahoitus on päättynyt ja tämä teksti on toistaiseksi Uumenen viimeinen.
Uumen.art on julkaissut neljän vuoden aikana 44 tekstiä: kuvataiteilijoiden kirjoittamia esseitä, haastatteluja, runoja, manifesteja ja kokeellisia tekstejä taiteelliseen prosessiin ja taiteilijuuteen liittyen. Uumenen tarkoitus on ollut tarjota taiteilijoille mahdollisuus kirjoittaa itselleen mielekkäästä aiheesta ja toimia lukijoille kurkistusikkunana taiteellisen työhön ja ajatteluun.
Uumeneen ovat kirjoittaneet hankkeen vetäjät, kuvataiteilijat Pauliina Heinänen ja Laura Konttinen, sekä 21 vierailevaa kuvataiteilijaa, joiden tekstit on valittu avoimilla hauilla ja kutsuperiaatteella. Lisäksi Uumenessa on julkaistu kymmenen kuvataiteilijan haastattelut.
Teksteistä
Julkaistut tekstit ovat liittyneet löyhästi teemoihin, joita kirjoittajat ovat lähestyneet omasta näkökulmastaan.
Uumenen ensimmäinen teema keväällä 2022 oli mönjä. Taiteilijat tarkastelivat mönjää etenkin materiaalisessa muodossa. Salla Sillgren kirjoitti runon kuvanveistosta: Rakeista, karheaa / Pehmeää, pyöreää / Levitän / Puristan / Pursotan. Katri Mononen laati esseen maalaamisen materiaaleista: Totuttelen maalauksen kanssa epämääräisyyksien läsnäoloon. Kiinnostun raoista esiin työntyvästä ylimääräisestä aineesta.
Mönjä muodostui teksteissä taiteelliseen prosessiin liittyväksi ei-tietämisen alueeksi. Se näyttäytyi nestemäisenä epämääräisyytenä, jota kirjoittajat seurasivat uteliaisuudella, ikään kuin ulkopuolista otusta.
Syksyllä 2022 julkaistiin tekstejä utopiasta. Teksteissä kaihoiltiin arjen ulkopuolelle, vaellettiin nostalgian maaperällä ja asetuttiin kaipaamaan. Taiteilijalle utopia mahdollistaa suhtautua maailmaan ja omaan tekemiseen uudella tavalla. Uusien maailmojen kuvittelu linkittyy taiteilijan rooliin uuden luojana.
Lilli Haapala kiteytti haastattelussa: Ajattelen utopian laajaksi käsitteeksi, joka ei kuvaa enää vain yhtä täydellistä ihanneyhteisöä vaan yleisesti tulevaisuutta ja sen mahdollisuuksia. Utopia voi olla vaihtoehto, erilainen suunta tai näkökulma uusiutuvalle tulevaisuudelle.
Kevään 2023 kitka-teeman teksteissä nousivat esiin taiteilijan eri roolien ristiriidat ja niiden yhteensovittaminen, sekä periksiantamattomuus. Taiteilijan ja aktivistin kaksoisroolista kertoi Maria Pääkkönen. Pauliina Heinänen listasi taiteilijan assertiiviset oikeudet.
Taiteilijan kitka on voimavara, jonkin uuden syntymää edeltävä ilmiö. Sara Manninen käsitteli kitkaa tekstissään grafiikan prässin fyysisenä puristuksena: Painaminen erottaa alkuperäisen laatan ja siitä seuranneen vedoksen toisistaan ja tuottaa katkoksen niiden välille. Prässin huopien alta, matriisin päältä nostettu silmälle ensimmäistä kertaa paljastettu vedos on aina omalla tavallaan ihmeellinen, ilmestyksen kaltainen.
Syksyn 2023 tekstit syvensivät käsitystä kuvataiteilijoiden arjesta. Arki valottui muun muassa päiväkirjamerkinnöissä ja arkisissa teosmateriaaleissa. Linda Varoma kirjoitti äitiyden ja kuvataiteilijuuden yhdistämisestä ja Kaisa Syrjänen arkielämän estetisoitumisesta ja ulkonäöstä.
Uumenen toistaiseksi viimeinen teema oli verso: uuden alku. Verso näkyi teksteissä luonnosteluna ja teosprosessien alkuina. Teema nousi esiin teosten vehreinä aiheina. Lauri Linna avasi haastattelussa työskentelyään Kuusamon kaivosalueilta keräämänsä kasvien geenipankin ääreltä. Mia Saharla kirjoitti tekstissään hieman toisenlaisista versoista: vauvoista ja vauvojen värikylvyistä.
Teema näyttäytyi vahvasti taiteellisen prosessin suhteesta luontoon, kuten Rita Anttila kuvaa esseessä Omenapuiden valkoiset kukat: Olin kaivanut teosideani syvälle puutarhan multaan kuin salaperäisen daalian kukkasipulin, jonka kasvu oli minulle arvoitus.
Toiminnasta
Uumen-hanketta rahoitti Saastamoisen säätiö 30 000 euron apurahalla, joka jakautui vuosille 2022–2024. Rahoitus on kattanut muun muassa hankkeen koordinoinnin ja toimitustyön, graafisen suunnittelijan palkkion, sivuston kulut sekä kirjoittajien palkkiot. Kaikista vieraskirjoittajien teksteistä Uumen on maksanut 300 euron palkkion. Uumenen perusarvoihin kuuluu kuvataiteilijan työn arvostus, ja periaatteena on, että työstä on maksettava korvaus. Rahoituksen loppuessa myös Uumenen julkaisutoiminta siis lakkaa.
2.2.2021 kirjoitetussa tekstissä Uumenen toinen vetäjä Pauliina Heinänen haaveili:
Haluisin jotenkin sen jakamisen kautta luoda semmosta avoimuutta sen taiteen tekemisen äärelle. (–) Ja tietty ootan kans uteliaana sitä et Uumen lähtee pyörimään omalla painollaan niin, et jossakin kohtaa yllätyn sen tuottamista sisällöistä, havahdun vaan yhtäkkiä siihen et wou, nyt ollaan jonku tärkeän ja ehkä jopa uuden äärellä!
23.6.2024 Pauliina vastaa:
Näin on mun mielestä tosiaankin käynyt! On ollut tosi antoisaa seurata lähietäisyydeltä eri taiteilijoiden kirjoitusprosesseja. Tukea tekstien valmistumisessa ja ennen kaikkea uppoutuamuiden kuvataiteilijoiden ajatuksiin: samaistua niihin ja toisaalta yllättyä kaikesta uudesta. Oon ollut ilahtunut siitä, kuinka monet on olleet kiinnostuneita Uumenen toiminnasta. Koen tästä viereltä ylpeyttä siitä, millaiseksi Uumen on muodostunut – kirjoittajiensa näköiseksi, moniulotteiseksi, luovuutta läikkyväksi kokonaisuudeksi.
2.2.2021 Laura Konttinen pohti:
Nojoo, kyl mua motivoi se että voi jäsentää vähän sitä taidehommien epämääräisyyttä, itselleenkin. Ja tietty oon kiinnostunut selvittämään muiden taiteilijoiden prosessien mysteerejä. (–) Toivon että saatais availtua tätä kuvataiteellisen työskentelyn maailmaa jotenkin yleistajusesti ja mielenkiintosesti. Että ees vähän kurkittais ulos sieltä ammattipuheen lokerosta. Haluisin kuvitella, että Uumenta vois lukea joku muukin kuin kuvataiteilija.
23.6.2024 Laura vastaa:
Mulle Uumenessa oli antoisaa etenkin haastatella muita taiteilijoita. Myös heille vaikutti olevan merkityksellistä päästä keskustelemaan työprosessista, avata omia taustojaan ja kiteyttää työskentelyään. Uumen vahvisti käsitysti, että taiteilijoille – jotka usein tekee töitä yksin ja joskus jopa tyhjiössä – on tärkeää tulla nähdyksi, saada palautetta ja olla osa jotain yhteistä.
Lopuksi
Monelle kuvataiteilijalle kirjoittaminen on luonteva osa taiteellista prosessia, kuvallisen työn rinnalla kulkeva tuki ja heijastuspinta. On tärkeää mahdollistaa taiteellista ajattelua ja luovaa toimintaa myös kirjoittamisen keinoin. Kuvataiteilijoiden kirjoittamista tukevalle toiminnalle, hankkeille ja työpajoille on kysyntää.
Vaikka Uumenen julkaisutoiminta toistaiseksi päättyy, jää Uumen.art-sivusto paikalleen ja kaikkia tekstejä voi edelleen lukea arkistosta.
Kiitämme kaikkia Uumeneen osallistuneita, vieraskirjoittajia, tekstejä ehdottaneita, lukijoita, Örön residenssikeskusta työskentelyn tukemisesta sekä rahoittajaamme Saastamoisen säätiötä hankkeen mahdollistamisesta.
Alun perin Uumenen julkaisutoimintaa varten perustettu yhdistys Uumen ry on jatkossakin kiinnostunut toimimaan hankkeissa ja projekteissa, joissa kuvataide ja kirjoittaminen yhdistyvät. Jos haluat ehdottaa yhteistyötä tai olet kiinnostunut osallistumaan yhdistyksen toimintaan, ota yhteyttä: info@uumen.art
Nyt Uumen painuu uumeniin,
nähdään
toisaalla
ja jatkossa
Pauliina & Laura