Hyvä lukija,

Uumenen rahoi­tus on päätty­nyt ja tämä teksti on toistai­sek­si Uumenen viimeinen.

Uumen.art on julkais­sut neljän vuoden aikana 44 tekstiä: kuvatai­tei­li­joi­den kirjoit­ta­mia essei­tä, haastat­te­lu­ja, runoja, manifes­te­ja ja kokeel­li­sia tekste­jä taiteel­li­seen proses­siin ja taitei­li­juu­teen liittyen. Uumenen tarkoi­tus on ollut tarjo­ta taitei­li­joil­le mahdol­li­suus kirjoit­taa itsel­leen mielek­kääs­tä aihees­ta ja toimia lukijoil­le kurkis­tusik­ku­na­na taiteel­li­sen työhön ja ajatteluun. 

Uumeneen ovat kirjoit­ta­neet hankkeen vetäjät, kuvatai­tei­li­jat Paulii­na Heinä­nen ja Laura Kontti­nen, sekä 21 vierai­le­vaa kuvatai­tei­li­jaa, joiden tekstit on valit­tu avoimil­la hauil­la ja kutsu­pe­ri­aat­teel­la. Lisäk­si Uumenes­sa on julkais­tu kymme­nen kuvatai­tei­li­jan haastattelut.

Teksteis­tä

Julkais­tut tekstit ovat liitty­neet löyhäs­ti teemoi­hin, joita kirjoit­ta­jat ovat lähes­ty­neet omasta näkökulmastaan. 

Uumenen ensim­mäi­nen teema kevääl­lä 2022 oli mönjä. Taitei­li­jat tarkas­te­li­vat mönjää etenkin materi­aa­li­ses­sa muodos­sa. Salla Sillgren kirjoit­ti runon kuvan­veis­tos­ta: Rakeis­ta, karhe­aa / Pehme­ää, pyöre­ää / Levitän / Puris­tan / Purso­tan. Katri Mononen laati esseen maalaa­mi­sen materi­aa­leis­ta: Totut­te­len maalauk­sen kanssa epämää­räi­syyk­sien läsnä­oloon. Kiinnos­tun raois­ta esiin työnty­väs­tä ylimää­räi­ses­tä aineesta.

Mönjä muodos­tui teksteis­sä taiteel­li­seen proses­siin liitty­väk­si ei-tietä­mi­sen alueek­si. Se näyttäy­tyi neste­mäi­se­nä epämää­räi­syy­te­nä, jota kirjoit­ta­jat seura­si­vat uteliai­suu­del­la, ikään kuin ulkopuo­lis­ta otusta.

Syksyl­lä 2022 julkais­tiin tekste­jä utopias­ta. Teksteis­sä kaihoil­tiin arjen ulkopuo­lel­le, vaellet­tiin nostal­gian maape­räl­lä ja asetut­tiin kaipaa­maan. Taitei­li­jal­le utopia mahdol­lis­taa suhtau­tua maail­maan ja omaan tekemi­seen uudel­la taval­la. Uusien maail­mo­jen kuvit­te­lu linkit­tyy taitei­li­jan rooliin uuden luojana.

Lilli Haapa­la kiteyt­ti haastat­te­lus­sa: Ajatte­len utopian laajak­si käsit­teek­si, joka ei kuvaa enää vain yhtä täydel­lis­tä ihanneyh­tei­söä vaan yleises­ti tulevai­suut­ta ja sen mahdol­li­suuk­sia. Utopia voi olla vaihtoeh­to, erilai­nen suunta tai näkökul­ma uusiu­tu­val­le tulevaisuudelle.

Kevään 2023 kitka-teeman teksteis­sä nousi­vat esiin taitei­li­jan eri roolien risti­rii­dat ja niiden yhteen­so­vit­ta­mi­nen, sekä perik­sian­ta­mat­to­muus. Taitei­li­jan ja aktivis­tin kaksois­roo­lis­ta kertoi Maria Pääkkö­nen. Paulii­na Heinä­nen lista­si taitei­li­jan asser­tii­vi­set oikeudet. 

Taitei­li­jan kitka on voima­va­ra, jonkin uuden synty­mää edeltä­vä ilmiö. Sara Manni­nen käsit­te­li kitkaa tekstis­sään grafii­kan prässin fyysi­se­nä puris­tuk­se­na: Paina­mi­nen erottaa alkupe­räi­sen laatan ja siitä seuran­neen vedok­sen toisis­taan ja tuottaa katkok­sen niiden välil­le. Prässin huopien alta, matrii­sin päältä nostet­tu silmäl­le ensim­mäis­tä kertaa paljas­tet­tu vedos on aina omalla taval­laan ihmeel­li­nen, ilmes­tyk­sen kaltainen.

Syksyn 2023 tekstit syven­si­vät käsitys­tä kuvatai­tei­li­joi­den arjes­ta. Arki valot­tui muun muassa päivä­kir­ja­mer­kin­nöis­sä ja arkisis­sa teosma­te­ri­aa­leis­sa. Linda Varoma kirjoit­ti äitiy­den ja kuvatai­tei­li­juu­den yhdis­tä­mi­ses­tä ja Kaisa Syrjä­nen arkie­lä­män esteti­soi­tu­mi­ses­ta ja ulkonäös­tä. 

Uumenen toistai­sek­si viimei­nen teema oli verso: uuden alku. Verso näkyi teksteis­sä luonnos­te­lu­na ja teospro­ses­sien alkui­na. Teema nousi esiin teosten vehrei­nä aihei­na. Lauri Linna avasi haastat­te­lus­sa työsken­te­ly­ään Kuusa­mon kaivo­sa­lueil­ta kerää­män­sä kasvien geeni­pan­kin äärel­tä. Mia Sahar­la kirjoit­ti tekstis­sään hieman toisen­lai­sis­ta versois­ta: vauvois­ta ja vauvo­jen värikylvyistä. 

Teema näyttäy­tyi vahvas­ti taiteel­li­sen proses­sin suhtees­ta luontoon, kuten Rita Antti­la kuvaa essees­sä Omena­pui­den valkoi­set kukat: Olin kaiva­nut teosidea­ni syväl­le puutar­han multaan kuin salape­räi­sen daalian kukka­si­pu­lin, jonka kasvu oli minul­le arvoitus.

Toimin­nas­ta

Uumen-hanket­ta rahoit­ti Saasta­moi­sen säätiö 30 000 euron apura­hal­la, joka jakau­tui vuosil­le 2022–2024. Rahoi­tus on katta­nut muun muassa hankkeen koordi­noin­nin ja toimi­tus­työn, graafi­sen suunnit­te­li­jan palkkion, sivus­ton kulut sekä kirjoit­ta­jien palkkiot. Kaikis­ta vieras­kir­joit­ta­jien teksteis­tä Uumen on maksa­nut 300 euron palkkion. Uumenen perus­ar­voi­hin kuuluu kuvatai­tei­li­jan työn arvos­tus, ja periaat­tee­na on, että työstä on makset­ta­va korvaus. Rahoi­tuk­sen loppues­sa myös Uumenen julkai­su­toi­min­ta siis lakkaa.

2.2.2021 kirjoi­te­tus­sa tekstis­sä Uumenen toinen vetäjä Paulii­na Heinä­nen haaveili:

Halui­sin joten­kin sen jakami­sen kautta luoda semmos­ta avoimuut­ta sen taiteen tekemi­sen äärel­le. (–) Ja tietty ootan kans uteli­aa­na sitä et Uumen lähtee pyöri­mään omalla painol­laan niin, et jossa­kin kohtaa yllätyn sen tuotta­mis­ta sisäl­löis­tä, havah­dun vaan yhtäk­kiä siihen et wou, nyt ollaan jonku tärkeän ja ehkä jopa uuden äärellä!

23.6.2024 Paulii­na vastaa:

Näin on mun mieles­tä tosiaan­kin käynyt! On ollut tosi antoi­saa seura­ta lähie­täi­syy­del­tä eri taitei­li­joi­den kirjoi­tus­pro­ses­se­ja. Tukea tekstien valmis­tu­mi­ses­sa ja ennen kaikkea uppou­tua­mui­den kuvatai­tei­li­joi­den ajatuk­siin: samais­tua niihin ja toisaal­ta yllät­tyä kaikes­ta uudes­ta. Oon ollut ilahtu­nut siitä, kuinka monet on olleet kiinnos­tu­nei­ta Uumenen toimin­nas­ta. Koen tästä vierel­tä ylpeyt­tä siitä, millai­sek­si Uumen on muodos­tu­nut – kirjoit­ta­jien­sa näköi­sek­si, moniu­lot­tei­sek­si, luovuut­ta läikky­väk­si kokonaisuudeksi.

2.2.2021 Laura Kontti­nen pohti:

Nojoo, kyl mua motivoi se että voi jäsen­tää vähän sitä taide­hom­mien epämää­räi­syyt­tä, itsel­leen­kin. Ja tietty oon kiinnos­tu­nut selvit­tä­mään muiden taitei­li­joi­den proses­sien mystee­re­jä. (–) Toivon että saatais avail­tua tätä kuvatai­teel­li­sen työsken­te­lyn maail­maa joten­kin yleis­ta­juses­ti ja mielen­kiin­to­ses­ti. Että ees vähän kurkit­tais ulos sieltä ammat­ti­pu­heen lokeros­ta. Halui­sin kuvitel­la, että Uumen­ta vois lukea joku muukin kuin kuvataiteilija.

23.6.2024 Laura vastaa:

Mulle Uumenes­sa oli antoi­saa etenkin haasta­tel­la muita taitei­li­joi­ta. Myös heille vaikut­ti olevan merki­tyk­sel­lis­tä päästä keskus­te­le­maan työpro­ses­sis­ta, avata omia tausto­jaan ja kiteyt­tää työsken­te­ly­ään. Uumen vahvis­ti käsitys­ti, että taitei­li­joil­le – jotka usein tekee töitä yksin ja joskus jopa tyhjiös­sä – on tärke­ää tulla nähdyk­si, saada palau­tet­ta ja olla osa jotain yhteistä.

Lopuk­si

Monel­le kuvatai­tei­li­jal­le kirjoit­ta­mi­nen on luonte­va osa taiteel­lis­ta proses­sia, kuval­li­sen työn rinnal­la kulke­va tuki ja heijas­tus­pin­ta. On tärke­ää mahdol­lis­taa taiteel­lis­ta ajatte­lua ja luovaa toimin­taa myös kirjoit­ta­mi­sen keinoin. Kuvatai­tei­li­joi­den kirjoit­ta­mis­ta tukeval­le toimin­nal­le, hankkeil­le ja työpa­joil­le on kysyntää.

Vaikka Uumenen julkai­su­toi­min­ta toistai­sek­si päättyy, jää Uumen.art-sivus­to paikal­leen ja kaikkia tekste­jä voi edelleen lukea arkistosta.

Kiitäm­me kaikkia Uumeneen osallis­tu­nei­ta, vieras­kir­joit­ta­jia, tekste­jä ehdot­ta­nei­ta, lukijoi­ta, Örön residens­si­kes­kus­ta työsken­te­lyn tukemi­ses­ta sekä rahoit­ta­jaam­me Saasta­moi­sen säätiö­tä hankkeen mahdollistamisesta.

Alun perin Uumenen julkai­su­toi­min­taa varten perus­tet­tu yhdis­tys Uumen ry on jatkos­sa­kin kiinnos­tu­nut toimi­maan hankkeis­sa ja projek­teis­sa, joissa kuvatai­de ja kirjoit­ta­mi­nen yhdis­ty­vät. Jos haluat ehdot­taa yhteis­työ­tä tai olet kiinnos­tu­nut osallis­tu­maan yhdis­tyk­sen toimin­taan, ota yhteyt­tä: info@uumen.art

Nyt Uumen painuu uumeniin, 

nähdään 

toisaal­la

ja jatkos­sa

Paulii­na & Laura