Määrittelemätön

2.2.2021

Pauliina Heinänen ja Laura Konttinen

Pauliina

Hei muistatko miten me päädyttiin just uumeneen? Mulla jäi työhuoneelle ne meidän brainstormaus-muistiinpanot.

Laura


Muistan et tehtiin niit nimilistoja.
Siitä oli kuva ehkä drivessä, löytyy ne
paremmatki nimet niinku Meilläkin on asiaa


P

Haha jep, Meilläkin on asiaa on legendaarinen karmeudessaan. Löysin Drivestä, kiitti! Uumen oli tullu ihan vikojen joukossa listalle. Fiilistelen edelleen sen osuvuutta, sitä pesämäisyyttä mikä siinä on

L

Uumen sopii kyl myös sellaseen romanttiseen taiteilijamyyttiin, missä inspiraatiota etsitään jostain mystisestä sisimmästä. Eihän se nyt niin välttämättä mee.
mut kai taiteilijoilla on jokin sisäinen syy tehdä asioita?


P

Nii! Mun mielikuvissa se on semmonen uumen, minkä äärelle yhessä keräännytään. Tai et kutsutaan sinne sen luo, jonkun merkityksen äärelle, niin et kuka tahansa on tervetullut. Se vähentää mulle sitä myyttisyyttä. Tai toivottavasti se ois niin! Et niiden syiden avaaminen lois siltaa sen taiteilijan ja niiden teosten välille myös muiden silmissä? Tekis jotenkin näkyväks sen taiteen jonkun sisäisen ”logiikan” myös muille kuin taiteilijalle itelleen?

L

Tykkään tästä yhteisöllisestä leirinuotiotulkinnasta!
Se kai tässä koko hommassa on pointtina, että
pyritään avaamaan jotain sieltä uumenesta muillekin.


Mun on kyllä myönnettävä että oon sen myyttisyyden ystävä. 😀
taiteen tekemiseen liittyy kaikkee epämäärästä
ja salaperäistä, sehän on just parasta.

En oikeestaan haluu ees saada kaikkee selville


Eli oisko tää projekti sit tässä mun osalta 😀


Nojoo, kyl mua motivoi se että voi jäsentää vähän
sitä taidehommien epämääräisyyttä, itselleenkin. Ja tietty oon
kiinnostunut selvittämään muiden taiteilijoiden prosessien mysteerejä


Ootko miettiny että mitä sä odotat uumenelta?

P


Hahaa hyvä myöntyminen myyttisyyden edessä! On se kyl kiinnostavaa kieltämättä, enkä usko kuitenkaan, et taiteen sisältöjä on mahollista kokonaan sanottaa ja purkaa sikäli auki. Että ehkä sinne jää kuitenkin aina joku sanomaton? Sillee uskon, että sen taiteen tekemisen sanottaminen ei oo sen selittämistä puhki, vaan niillä sanoilla on mahollista kiertää sitä taiteen tekemisen ydintä, löytää varmasti joidenkin merkityksien äärelle, mutta ei tyhjentää taideteoksia sisällöstä itsestään. Siin on se kääntämisen vaikeus (esim kuva-sana), lost in translation, joka on must kiintoisaa kans.

Kyl oon paljonkin miettinyt, mitä toivon! Tai et niistä meidän toiveista se alunperin ehkä on alkanutkin, tarve lähteä viemään tätä eteenpäin? Tunnistan sieltä ainakin sitä toivetta käyttää omassa taiteellisessa prosessissa sanoja avaamaan oman tekemisen merkityksiä itelle syvemmin, sekä sitä yhdessä tekemisen kaipuuta – jotain tekstin muodossa olevaa yhteisöllisyyttä ja jakamista, joka monesti puuttuu omista teosprosesseista. Niin haluisin jotenkin sen jakamisen kautta luoda semmosta avoimuutta sen taiteen tekemisen äärelle. Ja tietty ootan kans uteliaana sitä et uumen lähtee pyörimään omalla painollaan niin, et jossakin kohtaa yllätyn sen tuottamista sisällöistä, havahdun vasn yhtäkkiä siihen et wou, nyt ollaan jonku tärkeän ja ehkä jopa uuden äärellä!

Onks sulla jotain just nyt eteenpäin vieviä toiveita uumenen suhteen, tai jotain mielikuvia siitä, että minkälaiseks näkisit sen muodostuvan?


L

Aika avoimin mielin tässä ollaan tulevasta. Sehän on just hyvä lähtökohta. Toivon että saatais availtua tätä kuvataiteellisen työskentelyn maailmaa jotenkin yleistajusesti ja mielenkiintosesti. Että ees vähän kurkittais ulos sieltä ammattipuheen lokerosta. Haluisin kuvitella, että uumenta vois lukea joku muukin kuin kuvataiteilija.


Tai ees joku kuvataiteilija

Eli kai mä kans sitä jakamisen iloa odotan! Jakamista itsen
ja muiden välillä. Ja jakamista mun ja sun välillä. On hauska tehdä yhdessä jotain!
Taiteilijana on vähän vaarana kyhjöttää vaan yksin jossain omine ajatuksineen.


P

Nii oon kyl niin ilonen siitä et saa tehä yhessä ❤ tämmöstä jotain yhteisöllistä sitä kaipaa sen oman taiteellisen työn nyhväämiselle! Ja tuntuu et voi päästä ihan eri syvyyksiin ku on edes kaks päätä yhen sijasta

Ja jep, oon samaa mieltä siitä et voiku se ylettyis meidän taidekuplan ulkopuolelle

Ja ylipäänsä et se lähtis kiinnostamaan muitakin kuin meitä

L

Lukeeko kukaan enää nykyään ees mitään?

Jos keksitään raflaavat otsikot nii ehkä?

P

Ehkä…ainakin äiti lukee

😅

L

Niin munkin äiti

Onhan meillä sit jo kaks lukijaa