pimeys, paine, purskahdus
otamme merilevän seassa päiväunet
pidän sinua kädestä kiinni, kuin nukkuvat saukot
jotta emme vain unissamme ajautuisi virtojen vietävinä erikseen
ethän? älä päästä kädestäni irti
en halua eksyä makeassa vedessä
silmät kiinni leijailemme läpi syvän veden
kuin kaksi kalpeaa, pitkää aavetta
pysähtyneinä ajassa
ihojemme pinnoilla on pieniä kuplia
ne liikkuvat suomujemme yli tanssahtaen
kyynärvarsiemme ja hiuksiemme ja pyrstöjemme ympäri
sieraimiimme, toisesta sisään, toisesta ulos
niiden liikkeitä voi kuulla vain, jos on tarpeeksi hiljaista
mutta jää ympärillämme valittaa
ulvoo
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Ufonnäköinen bluetooth-kauitin emittoi mumisevaa poppia. Sanoja ei erota, lähes pelkkä basso kuuluu.
Suljen silmät ja
hetken olen toisessa maailmassa, sakeammassa ja utuisessa. Lakkaan liikkumasta mutta kohoan. Pääni puhkaisee vedenkalvon ja näen kaksi hahmoa lojumassa mökkilaiturilla. Järvenpinta kumpuilee. He puhuvat simulaatioteoriasta. Toinen nostaa hikeentyneen kyynärtaipeensa kurtistettujen silmiensä suojaksi.
All eyes on me, hätkähdän ja tajuntaani iskeytyy taas se poppi, sanat luikertelevat selkeinä oikeaan korvaani. Vasen on tukossa, olen tunkenut sen täyteen apteekista saatavaa silikonia. Melanie on ottanut mukaansa isoimman pyyhkeensä ja flip-flopit. Hän tepsuttelee päättäväisenä edelläni. Olemme taas laiturilla, puisella, jykevällä. Jyrkät portaat kaatuvat avantoon, vesi velloo ruskeana metallia vasten. En haluaisi riisuuntua. Aion pitää villasukat jalassa. Niiden nöyhtä tarraa askelmien liukuesteenä toimivaan kuviointiin.
On semmoinen ajatus
että vedenpinta on raja kahden todellisuuden välillä
Musta, kylmä reikä. Pohjaa ei näy. Tulee sellainen reaktio niin kuin lapsena, kun kiipesi parvisänkyyn. Jotenkin sitä tiesi, että jalkoja ei kannata jättää roikkumaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
jokin herättää meidät
“Muista hengittää.”
“Enmä ehi, aivan saatanan kylmää!”
”Hei apua, ihan ku joku ois koskenu mun jalkaan?”
”Älä sano noin!”
”Mä oon tosissani!”
”Mulle riitti.”
”Onks täällä jotain haukia tai jotain, musta tuntuu et mua oikeesti puri joku?”
”Näytä.”
”Mennään lämmittelee ensin.”
olennot kääriytyvät pyyhkeisiinsä ja poistuvat paikalta
heitä on helppo tarkkailla salaa
pimeän pinnan alta
reiässä
maussa oli jotain tuttua
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
portaali
valon enteitä tai jäänteitä
maisema osuu minuun, vyöryy minua kohti, imee minua puoleensa
maailmanpohja, musta horisontti jossa aineet liukenevat
kaikki on hidasta, hyhmäistä
tuhansia tonneja vartaloani vasten
luuni ovat murtuneet ja järjestäytyneet uudelleen
käänteinen vetovoima puskee minut vasten liejuista taivasta
pilvien tilalla on suomainen, mönjäinen humus
metreittäin sakeaa ainetta joka jossain vaiheessa tiivistyy läpitunkemattomaksi
jos päästän itsestäni irti alan vähävähältä levitoida
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
*kop kop*
Tauko.
Kuuluiko toiselta puolelta vaimea kaiku? Vai oliko se mielikuvituksen tuotosta, toiveajattelua henkeen heränneestä fantasiamaailmasta fantasiaolentoineen.
k o p k o p
Jää vastaa, vaiko joku muu? Kannattaa varoa toivomaansa.
Kannattaa jatkaa kävelyä ja varoa pilkkireikiä.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
sliiisliisliiiiiiisliii
sssslll
kaislikko kuiskii ja seisoo limaisilla jaloillaan
olemme piilossa
irrotan ongenkoukkua poskestasi
näytät vihaiselta
järven kimalle tirskuu kaislojen raoista
viimeinkin koukku irtoaa
kiinnitän siihen rannan lietteeseen ajautuneen kondomin ja sukellan syvemmälle
tiedän tismalleen missä katiska makaa
vapautan satimestaan nuoren monnin
se tervehtii minua muljauttamalla sameita silmiään
huolellisesti solmin ongenkoukun kondomeineen katiskan kahvaan
tämä on protesti
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
ahdas
ankara
hankala
ankea
tankea
tahmainen, vittumainen
talvi on kyl paha
olemme jumissa täällä
jään ja järvenpohjan välissä
sinua ahdistaa tämä matala katto ja pari nukkuvaa ahventa
minua ahdistaa pimeys – tulee mieleen outoja kuvia ja yksinäinen olo
mutta onneksi emme enää vietä talvia yksin
se olisi vielä paljon pahempaa
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Jäälle on aurattu kiiltävä luistelurata. Yhdessä kohtaa, noin kahdenkymmenen sentin syvyydessä, on kuplien keskelle jähmettynyt outo, kellertävä asia. Banaania pienempi, siinä on myös jotain valkoista. Vuorotellen kaikki konttaamme jäällä, kännykän taskulampuilla tiiraten.
Emme pääse asiasta yksimielisyyteen, ja arvoitus vaivaa minua vielä saunassa.
Kymmenen minuutin kuluessa juttu on jo vaihtunut, joku heittää löylyä ja kertoo Yellowstonen kiehuvista mutalähteistä.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
jää yläpuolellamme,
vai onko se alapuoli, en enää ole niin varma,
on ikuistanut itseensä ilmantäyttämiä onkaloita
monimutkaisia kuvioita
mutta nekin, kuten mikään, ei ole onneksi ikuista
lohdutat minua, muistutat minua keväästä
ja minä suojelen sinua pimeydeltä
sillä pimeydessä minä olen kotonani
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
muta on kylmää, mutta yhtä pehmeää kuin kesälläkin
silkkinen, melkein, vaiko samettinen
enhän minä tiedä noista maanpäällisistä materiaaleista
otan pohjasta ison läjän käteeni ja puristan
muta pursuaa sormien välistä ja tekee ympäröivästä vedestä sakean
tippuilee pohjaan takaisin ja sulautuu massaksi
yhdistää meidät ja heidät, tavallaan
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
teen sinulle hauen luurangosta korun
sinä ripustat sen kaulaasi ja hymyilet
sinä
terävät hampaasi kiiltävät pimeydessä
kuin tuhannet pienet piikit
hohdat
olet niin kauhea
ja niin vettäsalpaavan kaunis
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kurimus. Siis megalomaaninen pyörre, whirlpool, niinkuin se pesukonemerkki. Valtava vetinen madonreikä, joka imee kaiken ympäriltään ja sylkee sitten toiselle puolelle maailmaa, tai ehkä johonkin rinnakkaistodellisuuteen.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
jääkaton toiselta puolelta kuuluu taas puhetta
“Ihana nähdä sun naama! Ja loppuvartalokin toki.”
“Mieti, jos mun pelkkä naama ilmestyisi paikalle.”
“Hahah joo ja sun suu ois iso tyhjä aukko, alkaisin heittää sinne asioita. Vaikkapa haarukoita ja jotain välipaloja. Lopulta kiipeäisin itsekin sinne, HEIPPA!”
“Sitten kun mun naama tulee kotiin illalla, niin mun kämppä on täynnä random roskaa.”
“Ja minä, the ultimate trash”
“Ja sinä, istumassa sohvalla”
“Ehkä laitetaan tääkin keskustelu sinne Mönjään. Metan metaa.”
”Iida, mulla on ikävä sua.”
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
yhtenä päivänä havahdun siihen
että valo on syövyttänyt jäähän reiän
yksittäinen säde tunkeutuu kalpean ihoni läpi
silmästä sisään ja herään
se palaa vielä
veden alla ääni on erilaista
helistän haukiluit
ne liikkuvat verkkaan kuin pakeneva unessa
ääneti
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Avannon reunat alkoivat muhjuuntua joitain viikkoja sitten.
Ensin rannan jää haperoitui, murtui ja hajosi paloiksi. Lopulta se muuttui kokonaan sohjoksi, kuin maitoon lillumaan unohtuneen maissihiutaleet. Avanto on tiessään.
Mietin kevättä ja poden epämääräistä levottomuutta. Olen puupajalla työstämässä veistosta. Puukappaleista alkaa hahmottua kaksi vesikäärmettä joilla on yhteinen pyrstö. Leppä on mukavaa veistettävää, se on pehmeää ja lämpimänväristä. Itämerensuomalaisissa kielissä sana leppä merkitsi myös verta, sillä haavoittuneen lepän pinta muuttuu punaiseksi.
Yritän taltuttaa hankalaa kulmaa dremelillä. Vinhasti pyörivä nystyräinen sylinteri jyrsii puuta ja jättää jälkeensä viivamaista tekstuuria. Kuperalla pinnalla pora alkaa äkkiä pomppia ja haluaa karata käsistä. Ennen kuin ehdin tajuta, se on jyrsinyt vasemman etusormeni ylitse.
Hanavesi syöksyy altaaseen ja muodostaa viemäriin mikrokurimuksen, pienen verisen vorteksin. Minua pyörryttää, mutta uskaltaudun katsomaan, mitä sormelle kävi. Kynsi on haljennut ikävästi, ja ihoon on ilmestynyt ruhjeinen kuvio. Ei viivaa, vaan suomuja.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
katto siirtyy
kohta pinnassa näkyy taas heiluvia jalkoja
herkullisia, lihaisia, tuoreita
joskus kuvittelen sinun katsovan niitä haikaillen, eikä nälkäisenä,
ja toivon että olen väärässä
veteenkirjoitettuun sopimukseemme kuuluu, että olemme yhdessä aina
Burnout Mermaids on Iida Nissisen ja Melanie Oreniuksen taiteilijaduo. Vedenalaisten alter-egojensa kautta he tutkivat paitsi pelkojaan ja fantasioitaan, myös queeriyttään, muodonmuutoksia, ruumiillisuutta ja sen rajoja. Duo kulkee ajoittain myös nimillä Burnout Bitches ja Burnout Witches
instagram: @11d4_ (Iida Nissinen) / @melapotamus (Melanie Orenius) / @burnoutwitches (Burnout Mermaids)