Kaksoisroolissa Maria Pääkkönen: Taiteesta ja aktivismista

Otan kontak­tie­ni avulla yhteyt­tä Eloka­pi­naan. Eloka­pi­na on maail­man­laa­jui­sen Extinc­tion Rebel­lion ‑ilmas­to­liik­keen Suomen osasto, joka käyttää väkival­la­ton­ta kansa­lais­tot­te­le­mat­to­muut­ta yrittäes­sään pysäyt­tää kuuden­nen massa­su­ku­puu­ton etene­mi­sen sekä minimoi­dak­seen ilmas­to- ja ympäris­tö­krii­sin aiheut­ta­man sosiaa­li­sen romah­duk­sen riskin¹. Seuraa­va postaus laite­taan puoles­ta­ni Eloka­pi­nan viestin­tä­ka­na­vil­le, sekä yleiseen olohuo­nee­seen että Eloka­pi­nan Taide­ryh­män chatteihin:

Kuvatai­tei­li­ja Paulii­na Heinä­nen etsii Taide­ka­pi­nas­sa mukana olevaa tyyppiä haasta­tel­ta­vak­si. Haastat­te­lun tarkoi­tuk­se­na on keskus­tel­la taiteen roolis­ta ja poten­ti­aa­lis­ta aktivis­mis­sa ja tarkem­min Eloka­pi­nan toimin­nas­sa. Haastat­te­li­jaa kiinnos­taa keskus­tel­la myös eloka­pi­na­lais­ten mahdol­li­sis­ta tupla­po­si­tiois­ta (taiteilija+aktivisti), suhtees­ta taideins­ti­tuu­tioi­hin ja ylipää­tään taiteeseen.

Saan seuraa­va­na päivä­nä kuvatai­tei­li­ja Maria Pääkkö­sel­tä sähkö­pos­tia. Voin antaa haastat­te­lun ja erityi­ses­ti kiinnos­taa taitei­li­ja/ak­ti­vis­ti-positio, taiteen vaiku­tus­mah­dol­li­suu­det ja insti­tuu­tiot. Sovim­me lyhyen sähkö­pos­ti­vies­tit­te­lyn päätteek­si tapaa­mi­sen työhuo­neel­le­ni Vallilaan.

Kertoi­sit­ko, millai­nen polkusi on aktivistina?

Liityin Eloka­pi­naan syksyl­lä 2020. Vaikka olen ollut jo aikai­sem­min tietoi­nen ilmas­to- ja ekokrii­sis­tä ja osallis­tu­nut marsseil­le, en ollut ajatel­lut, että voisin olla aktivisti.

Seura­sin vuoden 2020 Syyska­pi­naa netti­strea­mis­ta. Kapinas­sa tapah­tu­nut sumutus­keis­si² oli minul­le viimei­nen tikki. Oli niin järkyt­tä­vää, että sellais­ta voi tapah­tua Suomes­sa. Tapauk­sen jälkeen päätin mennä mukaan toimin­taan ja osallis­tuin Eloka­pi­nan kansalaistottelemattomuuskoulutukseen.

Ensim­mäi­nen aktio, jonka suunnit­te­luun ja järjes­tä­mi­seen osallis­tuin, oli Taide­ka­pi­nan, eli Eloka­pi­nan Taide­ryh­män, järjes­tä­mä Kirjoi­ta kriisis­tä ‑aktio³. Myöhem­min olen ollut mukana tieblo­keis­sa ja esimer­kik­si blokkaa­mas­sa Nesteen öljyn­ja­los­ta­moa, sekä toimi­nut esimer­kik­si Eloka­pi­nan Sissiviljelijät-ryhmässä.

Oliko sinul­le alusta asti selvää, että haluat osallis­tua nimeno­maan Taidekapinaan?

Ensin ajatte­lin, etten halua tuoda taidet­ta mukaan joka paikkaan, mutta päädyin kuiten­kin Taide­ryh­män mukaan­tu­lo­ko­kouk­seen. Minul­la oli tahto kokeil­la, ja Taide­ryh­män toimin­ta tuntui reitil­tä sisään aktivis­miin. Koin, että taite­li­ja­na minul­la on tuota­vaa Taide­ryh­män juttui­hin. Taide­ryh­mä käyttää visuaa­li­sia ja äänel­li­siä keino­ja järjes­tä­mis­sään aktiois­sa. Taide­ka­pi­na on ollut myös osana isommis­sa massa-aktiois­sa tuotta­mas­sa niihin taiteel­li­sia element­te­jä. Pääasial­li­ses­ti olen kuiten­kin toimi­nut Eloka­pi­nas­sa muun kuin Taide­ryh­män parissa.

Kertoi­sit­ko taiteel­li­ses­ta polustasi?

Olen alun perin maala­ri. Olen opiskel­lut ensin Vapaas­sa taide­kou­lus­sa ja sen jälkeen Kuvatai­dea­ka­te­mias­sa. Kuvatai­dea­ka­te­mian opinto­jen aikana pidin välivuo­den, sillä sairas­tuin koulun homeon­gel­mis­ta. Palates­sa­ni uusiin koulun tiloi­hin päätin aloit­taa tauon jälkeen jostain mahdol­li­sim­man yksin­ker­tai­ses­ta. Aloitin piirtämisestä.

Minul­le tuli tarve suoris­taa ilmai­sua­ni, karsia siitä turhaa pois. Aloin tutkia sitä, mitä kaikkea voi jättää teosten ulkopuo­lel­le. Mitä tapah­tuu, kun värit puuttu­vat? Entä jos kuvas­sa ei ole taustaa? Nämä kysymyk­set ovat myös taiteel­li­sen työsken­te­ly­ni aiheita.

Taide­teok­se­ni liitty­vät usein havain­toon. Teokse­ni vertau­tu­vat mones­ti aiheit­ten­sa todel­li­seen kokoon ja niiden mitta­kaa­va on 1:1. Työstäes­sä­ni vuodel­le 2021 Helsin­gin Taitei­li­ja­seu­ran HAA galle­ri­aan teosta Ohikii­tä­jä, olin juuri päässyt tekemi­siin hevosen kanssa pitkäs­tä aikaa. Piirsin teokseen hevosen takao­san. Tehdes­sä­ni teosta mietin, mikä on hevosen korkeus ja tuntu­ma. En mietti­nyt teosta kuvana, vaan kehol­li­sen muista­mi­sen kautta. Piirrän­kin usein muisti­ku­vien varassa.

Vuonna 2022 pidin Olio ‑nimisen näytte­lyn galle­ria Pleikus­sa, Berlii­nis­sä. Pitäes­sä­ni näytte­lyn ulkomail­la halusin, että voin ottaa teokse­ni mukaan laukus­sa. Se oli minul­le haaste, sillä en ole koskaan tehnyt kovin pieni­ko­koi­sia teoksia. Otin teosten aihei­siin mukaan fanta­siae­le­ment­te­jä ja piirsin hybri­de­jä oliois­ta ja niiden muodon­muu­tok­sis­ta. Vaikka pieneen kokoon tuomi­nen tuntui jokseen­kin kummal­li­sel­ta, koen, että löysin senkin kautta jotakin uutta.

Kaikki taiteel­li­nen työsken­te­ly­ni liittyy jollain taval­la piirtä­mi­seen. Maala­tes­sa pitää tehdä paljon valin­to­ja ja odottaa, mennä proses­sis­sa ikään kuin edes takai­sin. Piirtä­mi­ses­sä teen jäljen, eikä sitä voi tietyl­lä taval­la enää peruut­taa. Pidän piirtä­mis­tä taval­laan suora­na jatkee­na ajatteluun.

Teet myös perfor­mans­se­ja. Kertoi­sit­ko niistä lisää?

Olen tehnyt piirus­tus­per­for­mans­se­ja, joissa katso­jat saivat seura­ta piirus­tus­teos­te­ni hidas­ta raken­tu­mis­ta livenä. Soolo­na tehdyis­sä perfor­mans­seis­sa piirrän saman­kal­tai­sia toistei­sia luonno­ne­le­ment­te­jä kuin muutoinkin.

Viimei­sen viiden vuoden aikana työsken­te­lyy­ni on liitty­nyt myös yhteis­työ. Teen piirus­tus­per­for­mans­se­ja norja­lai­sen taitei­li­jan, Ingeborg Blom Anderss­ko­gin⁴, kanssa. Teoksis­sam­me keskeis­tä on kahden ihmisen välinen kommu­ni­kaa­tio. Olemme tehneet Ingebor­gin kanssa paljon impro­vi­saa­tio­ta, jossa reagoim­me toisiim­me ­– esimer­kik­si toistem­me liikkee­seen ja piirtä­mi­sen ääniin. Sekä yksin että duona tehdyt perfor­mans­sit ovat olleet pitkä­kes­toi­sia, monen päivän ajalle ulottu­via teoksia.

Ingebor­gin tapasin olles­sa­ni vasta­val­mis­tu­neil­le kuvatai­tei­li­joil­le suunna­tus­sa työpa­jas­sa Ruotsis­sa, Rejmy­re Artla­bis­sa vuonna 2016. Työpa­jaan Nordic Studio: Clearcut osallis­tui joukko taitei­li­joi­ta Pohjois­mais­ta ja Baltian maista. Pitäes­säm­me ensim­mäi­se­nä iltana presen­taa­tioi­ta taiteel­li­ses­ta työsken­te­lys­täm­me, huoma­sim­me, kuinka saman­lai­sia teemo­ja käsit­te­lem­me Ingebor­gin kanssa. Esitys­tem­me saman­kal­tai­suus oli jopa huvittavaa.

Monet teoksem­me tutki­vat ajalli­suut­ta ja hitaut­ta. Muita yhdis­tä­viä teemo­ja ovat toisto, aika ja medita­tii­vi­suus. Suunnit­te­lem­me teoksiam­me usein etänä, sillä asumme eri maissa. Viimek­si pidim­me yhteis­per­for­mans­sin kevääl­lä 2022 Bergenissä.

Millä taval­la piirtä­mi­nen eroaa omissa teoksis­sa­si ja yhteisteoksissa?

Perfor­mans­seis­sa ei ole niin väliä, miltä viiva itses­sään näyttää. Piirtä­mi­nen tulee perfor­mans­siin eri motii­veis­ta, kuin teoksiin, joita työstän yksin. Omassa taiteel­li­ses­sa työsken­te­lys­sä­ni piirtä­mi­sen jälki on hyvin tarkkaa, pientä, siistiä ja toisteis­ta. Niissä keho ei ole niin ilmei­sen fyysi­nen. Perfor­mans­seis­sa keho näyttäy­tyy läsnä­olo­na ja liikkee­nä, kun taas omissa teoksis­sa­ni se näyttäy­tyy enemmän poissao­lo­na. Yhteis­työ ja oma tekemi­nen ovatkin tietyl­lä tapaa taiteel­li­sen työsken­te­ly­ni ääripäät.

Minkä­lais­ta taiteel­li­nen työsken­te­ly­si on tällä hetkellä?

Tällä hetkel­lä haahui­len. Työsken­te­len apura­hal­la, joten minul­la on varaa haahui­luun. Minul­la ei ole ollut vuosiin tilan­net­ta, jossa minul­la ei ole tiedos­sa seuraa­vaa näytte­lyä. Se on samaan aikaan ihanaa, mutta myös hämmentävää.

Käyn työhuo­neel­la ja teen muita elämän asioi­ta. Toki teen myös konkreet­ti­ses­ti taidet­ta, sillä työstäes­sä­ni uutta on tärke­ää saada tekemi­seen tuntu­maa kokei­lu­jen kautta. Tällä hetkel­lä minul­la on yksi piirus­tus kesken, johon teen oksis­toa. Työsken­te­ly teoste­ni paris­sa voi olla hetkit­täin monoto­nis­ta: toistoa ja mekaa­nis­ta tekemistä.

Jos minul­la ei ole työpäi­väl­le selke­ää suunni­tel­maa, saatan vain maata työhuo­neen sohval­la, tehdä ruokaa, jutel­la työhuo­ne­ka­ve­rei­den kanssa ja lueskel­la. Tällä hetkel­lä luen Lopun aikojen sieni ‑kirjaa⁵. Aloitin sen aiemmin Musta­rin­da-residens­sis­sä, mutta kirja jäi kesken, sillä laina­sin sen residens­sin kirjas­tos­ta. Lisäk­si teen nykyi­sin työhuo­neel­la aktivis­miin liitty­viä asioita.

Näkyy­kö aktivis­mi taiteessasi?

En ajatte­le, että aktivis­min pitäi­si vaikut­taa taitee­see­ni niin, että siitä tulisi aktivis­min kaltais­ta. Huomaan kuiten­kin, että peilaan aktivis­mis­sa ja taitees­sa käsit­te­le­miä­ni aihei­ta edes takai­sin. Aikai­sem­min olen yrittä­nyt tehdä tarkan eron aktivis­min ja taiteen välil­le niin, ettei­vät ne sekoit­tui­si keske­nään. Viime aikoi­na olen huoman­nut, että ne vuota­vat toisiin­sa. Aktivis­mi on läsnä tehdes­sä­ni taidet­ta, vaikka se ei välttä­mät­tä näy valmiis­sa teoksis­sa. Koen, että risteä­vät ajatus­pro­ses­sit ovat hyvä asia.

Minkä­lai­sia eroja näet aktivis­mis­sa käytet­tä­väs­sä taitees­sa ja omassa taiteel­li­ses­sa työskentelyssäsi?

Aktivis­mis­sa taidet­ta käyte­tään välinee­nä allevii­vaa­maan viestiä. Viestiin voi olla helpom­pi tarttua taiteen sisäl­tö­jen kautta. Aktivis­mis­sa taide ei toimi taiteen ehdoil­la, vaan asian. Näen taideak­ti­vis­min, artivis­min hyvin erilai­se­na, kuin oman taiteel­li­sen työskentelyni.

Omassa taiteel­li­ses­sa työsken­te­lys­sä­ni en koe voiva­ni hirveäs­ti vaikut­taa siihen, millai­sen teoksen lopul­ta teen. Jos yritän laittaa teokse­ni johon­kin muottiin, siitä ei välttä­mät­tä tule hyvä. En koe, että yrittäi­sin omalla taiteel­li­sel­la työsken­te­lyl­lä­ni vaikut­taa poliit­ti­ses­ti, ainakaan suoraan: se ei tunnu tehok­kaal­ta. Haluan teoksis­sa­ni jättää enemmän asioi­ta avoimiksi.

Näen riske­jä siinä, että taidet­ta alettai­siin tuotta­maan paineen alla tietys­tä näkökul­mas­ta. Jos taide pyritään väkisin taivut­ta­maan jonkin tietyn agendan alle, menete­tään mieles­tä­ni paljon siitä, mitä kaikkea taide voi olla. Taitee­seen kuuluu tietyn­lai­nen hähmäi­syys. Jotkut ilmiöt näkyvät taitees­sa jo ennen kuin niistä keskus­tel­laan yhteis­kun­nas­sa, koska ne on vain aistit­tu tai ilmais­tu taiteen kautta. Jos epämää­räi­syys otettai­siin taitees­ta pois, sen vaiku­tuk­set näkyi­si­vät mieles­tä­ni yhteis­kun­nal­li­sel­la tasolla.

Mitä aktivis­mi sinul­le on?

Aktivis­mi on proses­si, johon liittyy paljon uuden oppimis­ta. Sikäli se on aika saman­kal­tais­ta kuin taiteel­li­nen työsken­te­ly, sillä pitää olla jatku­vas­ti epämu­ka­vuusa­lu­eel­la, opetel­la uusia taito­ja ja ottaa selvää asiois­ta, joista ei tiedä mitään.

Aluksi kaduil­le menemi­nen tuntui vaikeim­mal­ta aktivis­min muodol­ta. Putkaan menemi­nen jännit­ti, mutta myöhem­min sekin on koettu useam­paan kertaan, ja olen ollut myös oikeu­des­sa vastaa­mas­sa niskoit­te­lusyy­tök­siin. Nykyään fyysi­ses­ti kaduil­le tukkeek­si menemi­nen tuntuu helpom­mal­ta, se on ikään kuin passii­vis­ta aktivis­mia. Tiedos­tan myös, että tietyt etuoi­keu­det tekevät siitä minul­le helpom­paa, esimer­kik­si se, että olen valkoi­nen ja Suomen kansalainen.

Jatku­vas­ti uusien asioi­den tekemi­nen ja opette­lu on erilais­ta ja tietys­sä mieles­sä minul­le haasta­vam­paa: kun olen toimi­nut erilai­sis­sa rooleis­sa, esimer­kik­si kirjoit­ta­nut lehdis­tö­tie­dot­tei­ta ja toimi­nut yhteys­hen­ki­lö­nä medial­le, tuntuu aina aluksi, että ”apua, en osaa tehdä tätä”. On inspi­roi­vaa nähdä, miten ihmiset omassa yhtei­sös­sä oppivat jatku­vas­ti uusia taito­ja. Eloka­pi­nas­sa on monen­lai­sia roole­ja ja tehtä­viä, joista ihmiset voivat valita itsel­leen sopivat. Aktivis­mia ei tarvit­se tehdä vain yhdel­lä tietyl­lä taval­la. Eri ihmisil­le erilai­siin toimin­nan muotoi­hin liittyy myös suurem­pia riskejä.

Aktivis­mia jaksaa tehdä, koska asiat, joiden puoles­ta taiste­lem­me ovat elintär­kei­tä. Aktivis­mi on yhtei­söl­lis­tä toimin­taa elämän puoles­ta. Siitä voi saada myös voimaa ja iloa. Eloka­pi­nas­sa on paljon erilai­sia työryh­miä ja yhtei­sö­ryh­miä. Aktii­vi­suus niissä vaihte­lee sen mukaan, ketkä ovat minäkin hetke­nä mukana toimin­nas­sa ja mistä ihmiset ovat kiinnos­tu­nei­ta. Viimei­sim­pä­nä osallis­tuin avoimen kirjeen⁶ kirjoit­ta­mi­seen museoil­le ja kulttuuri-instituutioille.

Kertoi­sit­ko lisää avoimes­ta kirjeestä?

Taide­ka­pi­na järjes­ti tammi­kuus­sa 2023 keskus­te­lu­pa­nee­lin taitees­ta ja aktivis­mis­ta⁷. Tarve panee­liin syntyi, kun museot reagoi­vat todel­la vahvas­ti ympäris­tö­ak­ti­vis­tien ulkomail­la tekemiin aktioi­hin, joissa keittoa heitet­tiin maalaus­ten suoja­la­siin. Halusim­me saada aikaan keskus­te­lun, joka ei jumit­tui­si julki­sen keskus­te­lun tavoin siihen, onko oikein vai väärin heittää keittoa maalauk­sen suoja­la­siin vai ei.

Panee­liin osallis­tui­vat Kuvatai­dea­ka­te­mian dekaa­ni ja nykytai­teen tutki­ja Hanna Johans­son, Serlac­hius-museoi­den johta­ja, taide­his­to­rioit­si­ja ja tutki­ja Pauli Sivonen, Tapio­la Sinfo­niet­tan inten­dent­ti Maati Rehor, muusik­ko ja aktivis­ti Kaisa­mai­ja Uljas sekä drama­tur­gian opiske­li­ja ja vapaa kirjoit­ta­ja Maija Alander.

Valitet­ta­vas­ti panee­li­kes­kus­te­lu jumit­tui kuiten­kin osaltaan siihen, millai­sia ilmas­to­te­ko­ja insti­tuu­tiot ovat itse tehneet. Sen sijaan, että olisi keskus­tel­tu raken­teis­ta ja niiden ongel­mis­ta, insti­tuu­tioi­den edusta­jat keskit­tyi­vät kiillot­ta­maan omaa kilpeä.

Nykyti­lan­ne on sellai­nen, ettei ole varaa keskit­tyä pelkäs­tään omaan toimin­taan. Kulttuu­ri-insti­tuu­tioil­la on mahdol­li­suus osallis­tua yhteis­kun­nal­li­seen keskus­te­luun ja osoit­taa solidaa­ri­suut­ta ilmas­to- ja ympäris­tö­liik­keel­le, esimer­kik­si tarjoa­mal­la resurs­se­ja liikkeen käyttöön. Insti­tuu­tiot voivat painos­taa päättä­jiä, osallis­tua aloit­tei­siin ja vaati­muk­siin niin halutessaan.

Insti­tuu­tiot sysää­vät vastuun keskus­te­lus­ta helpos­ti yksit­täi­sil­le taitei­li­joil­le ja taiteen sisäl­löil­le. Ilmas­ton­muu­tos­ta käsit­te­le­vä taide­teos ei kuiten­kaan välttä­mät­tä ole poliit­ti­sel­ta vaikut­ta­vuu­del­taan kovin suuri. Ei ole myöskään ihanteel­lis­ta, että taitei­li­joi­den tulisi valjas­taa työsken­te­lyn­sä siihen, että yrite­tään tehdä poliit­ti­ses­ti vaikut­ta­via teoksia. Insti­tuu­tioi­den, joilla on paljon enemmän valtaa kuin yksit­täi­sil­lä taitei­li­joil­la, tulisi kantaa vastuun­sa. Avoin kirje syntyi tarpees­ta jatkaa keskus­te­lua edelleen.

Miten ekokrii­si mieles­tä­si näyttäy­tyy taidemaailmassa?

Ekokrii­siä ja luonto­ka­toa käsitel­lään kuvatai­tees­sa tällä hetkel­lä paljon. Monet taitei­li­jat ovat aika hyvin peril­lä ekokrii­sis­tä, ja taitei­li­joi­den joukos­ta löytyy myös aktivis­te­ja. Toivoi­sin kuiten­kin, että oma toimi­juus yhteis­kun­nas­sa voitai­siin taide­pii­reis­sä ymmär­tää vielä laajem­min, etenkin mitä tulee insti­tuu­tioi­hin. Yleises­tä keskus­te­lus­ta saattaa helpos­ti syntyä harha­ku­va, että taiteen paris­sa ajatel­tai­siin enemmän tai oltai­siin enemmän mukana ekokrii­sin vastai­ses­sa taiste­lus­sa, vaikka raken­tei­den tasol­la ekokrii­si ei näy sen enempää taide­maa­il­mas­sa kuin muuallakaan.

Välil­lä puhutaan myös ikään kuin taide olisi irral­li­nen saare­ke muusta yhteis­kun­nas­ta, vaikka teosten tekemi­seen ja näytte­lyi­den pitämi­seen liittyy paljon saman­lai­sia logii­koi­ta kuin ylipää­tään nykyka­pi­ta­lis­ti­seen yhteis­kun­taan. Ajatus tuotte­liai­suu­des­ta tai tuotte­li­aas­ta taitei­li­jas­ta on hyve. Olen ajatel­lut paljon sitä, minkä verran lopul­ta tarvit­see tehdä: kuinka paljon täytyy tuottaa?

Taide­maa­il­man raken­teet johta­vat siihen, että on paine pitää paljon näytte­lyi­tä, tuottaa teoksia ja kilpail­la. Apura­ho­jen ja näytte­ly­ai­ko­jen saami­sen kannal­ta hidas­ta­mi­nen on vaike­aa. Yritän pitää kiinni siitä, ettei kiire tulisi omaan taiteel­li­seen työhön, vaikka raken­teis­ta ei voikaan noin vain irtautua.

Koen, että taiteen tekemi­sen olosuh­teis­ta on tärke­ää keskus­tel­la. Monet kolle­ga­ni­kin haluai­si­vat pitää vähem­män näytte­lyi­tä ja käyttää taiteen tekemi­seen enemmän aikaa. Olosuh­teet ja raken­teet uuvut­ta­vat. Yksi syy on taitei­li­joi­den heikko toimeen­tu­lo. Jossain vaihees­sa sitä väkisin­kin huomaa, kuinka paljon on mahdol­lis­ta tehdä kestä­väs­ti. Kerta toisen­sa perään uuden pakot­ta­mi­nen ja puris­ta­mi­nen on mieles­tä­ni täysin vastak­kais­ta sille, minkä­lai­sek­si itse hahmo­tan taiteel­li­sen prosessin.

Miten pärjäät taitei­li­jan ja aktivis­tin kaksois­roo­lin kanssa?

Eloka­pi­nas­sa on käytös­sä uusiu­tu­van kulttuu­rin periaa­te, eli se, että ihmiset tekisi­vät sen verran asioi­ta, kuin jaksa­vat tehdä, pitäi­si­vät huolta itses­tään ja ottai­si­vat tauko­ja. Aktivis­min yksi perus­on­gel­mis­ta on se, että tekijöi­tä on liian vähän, jolloin isot vastuu­alu­eet kasau­tu­vat liian helpos­ti liian pienel­le joukol­le. Tunnis­tan itses­sä­ni sellai­sen piirteen, että otan vastuu­ta tilan­teis­sa, joissa muut eivät ole niin haluk­kai­ta ottamaan sitä. Opette­len koko ajan sitä, etten tekisi liikaa.

Minul­la on ainakin tällä hetkel­lä mahdol­li­suus valita, mihin käytän aikani. Jos Eloka­pi­nas­sa on kampan­joi­ta, esimer­kik­si parin viikon Kesä- tai Syyska­pi­na, pystyn tarvit­taes­sa irrot­ta­maan aktivis­mil­le viikon ja olla sinä aikana tekemät­tä taidet­ta. Monel­le päivä­töis­sä käyväl­le ei välttä­mät­tä ole mahdol­lis­ta mennä arkipäi­vä­nä kello 12 istumaan kadul­le. Taiteel­li­nen työ on sillä taval­la jousta­vaa. Toki monet taitei­li­jat joutu­vat ainakin ajoit­tain käymään palkka­töis­sä taiteel­li­sen työsken­te­lyn lisäk­si tai muuten kamppai­le­maan toimeen­tu­lon kanssa. Silloin resurs­sien irrot­ta­mi­nen aktivis­miin voi olla vaikeaa.

Hetkit­täin kaksois­roo­li aktivis­ti­na ja taitei­li­jal­ta tuntuu haasta­val­ta. Niiden yhdis­tel­mä aiheut­taa sisäis­tä risti­ve­toa. Aktivis­mi on luonteel­taan nopeaa, koska tarvit­ta­vil­la toimil­la on tulen­pa­la­va kiire. Taiteel­li­set proses­sit taas ainakin omalla kohdal­la­ni ovat yleen­sä hitaita. 

Minul­la ei ole tiettyä työ- tai vapaa-aikaa, joten minun täytyy olla tarkka­na sen kanssa, että teen itse tarpeek­si tilaa tärkeik­si kokemil­le­ni asioil­le. Varsin­kin hetki­nä, kun arjes­sa on aikaa ja halua keskit­tyä taiteel­li­seen tekemi­seen, risti­rii­ta koros­tuu. Huomaan välil­lä mietti­vä­ni, onko maail­mas­sa ylipään­sä sellai­set olosuh­teet, että on rauha ja oikeus tehdä taidet­ta. Välil­lä tuntuu, että ei ole.

Koen taiteen tekemi­sen kuiten­kin tärkeäk­si, sillä se on oma tapani elää. En usko hokemaan, että ihmisen pitäi­si keskit­tyä tekemään vain yhtä asiaa, se on etenkin tässä maail­man ajassa vähän elitis­ti­nen ajatus. Taide­kou­luis­sa opiskel­les­sa sitä kuuli paljon varsin­kin opetta­jil­ta. Aktivis­mi ei välttä­mät­tä ole taiteel­li­ses­ta työsken­te­lys­tä pois, koska taiteen tekemi­nen ei ole pelkäs­tään työhuo­neel­la vietet­tyä aikaa. Se on myös elämis­tä ja kokemista.

Maria Pääkkö­nen (s. 1988) on Kuvatai­dea­ka­te­mias­ta 2016 valmis­tu­nut kuvatai­tei­li­ja ja aktivis­ti. Hän työsken­te­lee piirtä­mi­sen, instal­laa­tion ja perfor­mans­sin paris­sa. Pääkkö­sen töissä kulke­vat teemat kuten jatku­va muutos, keho, haavoit­tu­vai­suus, muisti ja luonto. Pääkkö­nen on ollut mukana Eloka­pi­nas­sa vuodes­ta 2020.

www.mariapaakkonen.com / insta­gram: @maria_paakkonen

• ¹ Eloka­pi­na: www.elokapina.fi (viitat­tu 17.04.2023)
• ² Polii­si sumut­ti Eloka­pi­nan miele­no­soit­ta­jia OC-kaasul­la lokakuus­sa 2020. Apulais­val­ta­kun­nan­syyt­tä­jä nosti tapauk­ses­ta pahoin­pi­te­ly- ja virka­vel­vol­li­suu­den rikko­mis­syyt­tei­tä seitse­mää polii­sia vastaan. Polii­sien puuttu­mi­nen miele­no­soi­tuk­seen ja voima­kei­no­jen käyttö eivät syyttä­jän mukaan olleet tilan­tee­seen nähden sallit­tu­ja. Aihees­ta lisää muun muassa Ylen artik­ke­lis­sa: Miele­no­soit­ta­jia kaasul­la sumut­ta­nei­ta polii­se­ja syyte­tään pahoin­pi­te­lys­tä – syyttä­jä: Oikeus­val­tion täytyy kestää parin kaistan sulkeminen
• ³ Eloka­pi­na järjes­ti kolmio­sai­sen, monitai­tei­sen Kirjoi­ta kriisis­tä ‑miele­nil­mauk­sen Sanoma­ta­lol­la 1.3.2021. Miele­nil­mauk­sel­la vaadit­tiin mediaa uutisoi­maan ilmas­to­krii­sis­tä jatku­vam­min ja laajemmin. 
• ⁴ Ingeborg Blom Anderss­ko­gin netti­si­vut: www.ingeborgblom.com
• ⁵ Lowen­haupt Tsing, Anna. Lopun aikojen sieni, 2021. Tallin­na: Tutki­ja­liit­to ry.
• ⁶ Avoin kirje- ja toimin­ta­kut­su museoil­le ja kulttuuri-instituutioille
• ⁷ Eloka­pi­na järjes­ti 25.1.2023 panee­li­kes­kus­te­lun ”Aktivis­mi taide­museois­sa”. Panee­li­kes­kus­te­lu katsot­ta­vis­sa linkistä.