Lauri Linnan tammikuinen näyttely Galleria Huudossa tuo Helsinkiin pysäyttävän välähdyksen Kuusamon suurista ympäristöongelmista. Linna on kerännyt teokseensa kasvien geenipankkia alueilta, joiden luonto on vaarassa kadota kaivostoiminnan alta.
Pääkaupungista katsottuna Kuusamoon kaavaillut kaivosalueet tuntuvat miltei epätodellisilta ja järkyttävän suurilta. Kaupunkilaistuneena luonnonystävänä onnistun silloin tällöin häivyttämään mielestäni ne suuret koneistot, joiden ehdoilla ympäristöä koskevia toimenpiteitä ja päätöksiä tehtiin myös lapsuuteni Keski-Suomessa. Suurten kaupunkien ulkopuolella luonnon itseisarvoa vastassa ovat maa- ja metsätalouden massiivinen vaikutusvalta, teollisuus ja toimeentulon realiteetit. Tapaamme Lauri Linnan kanssa Ateneumin kahvilassa. Keskustelu johtaa kasveista taiteellisen työn yhteistyökumppaneina aina pohjoisen Suomen kolonialismin historiaan.
Laura Konttinen: Kertoisitko omasta taiteellisesta historiastasi? Miten olet päätynyt työskentelemään kasvien kanssa?
Lauri Linna: Valmistuin alun perin elokuvapuolelta Turun Taideakatemiasta. Vuonna 2014 aloitin opinnot Aalto-yliopiston tuolloin uudessa ViCCA (Visual Cultures, Curating and Contemporary Art) ‑maisteriohjelmassa. Olen ollut lapsesta saakka kiinnostunut biologiasta ja opinnoissa kiinnostuin biotaiteesta. Bioteknologia ja geenimanipulaatio ovat tuntuneet minusta melko kuumottavilta ilmiöitä ja olen kriittinen niiden käyttöä kohtaan.
Aloin tutkia kasvijalostusta kasvattamalla porkkanoita. Halusin vaikuttaa niiden lisääntymiseen mahdollisimman vähän. Yleensä porkkanan lisääntymistä säädellään todella tarkkaan. Ajatushan on sama kuin koirien jalostamisessa ja myös eugeniikassa. Kasvattamastani epäjalostetusta porkkanakannasta tuli taideprojekti PORK KANA CAR ROT. Ihmiset saivat osallistua kyselyyn ja arvontaan, jonka palkinnoksi sai siemeniä. Siemenet ovat levinneet maailmanlaajuisesti.
Nyt vireillä on tomaattien jalostus. Olen risteyttänyt Karjalan evakkojen Suomeen tuomia tomaattilajikkeita. Pyrin saamaan aikaan tomaattilajikkeen, joka pärjäisi Suomen toiseksi pohjoisimmalla kasvuvyöhykkeellä Kuusamon korkeudella.
Taiteellinen toimintasi siis sekoittuu hyötykasvitoimintaan?
Minulla on ollut kasvimaa työhuoneen osana vuosia. Se kuuluu taiteelliseen praktiikkaani.
Porkkanakasvatuksen yhteydessä kiinnostuin kasvineurobiologiasta. Kasveilla on havaittavissa reaktioita ja piirteitä, jotka on verrattavissa muiden olioiden neurologisiin toimintoihin. Kasvit pystyvät ”kuulemaan, ”haistamaan” ja ”muistamaan”.
Kollegani Jaakko Leeven kanssa mietimme, voisiko kasvi painaa nappia. Tutkin kasvien liikkeitä time lapse ‑kuvauksella. Olin saanut Kaisaniemen kasvihuoneelta tuntomimosan (Mimosa pudica). Huomasin, että se liikutti lehtiään hereillä ollessaan pyörivällä liikkeellä. Yhden liikekierron kesto oli noin 20 minuuttia. Tutkimuksissa on havaittu, että papu toimii samalla tavalla. Tutkija epäili, että liikkeen tarkoitus on saada enemmän tietoa ympäristöstä, niin kuin ihminenkin saattaa liikutella päätään kuulostellessaan ja katsellessaan.
Halusin kehittää sensorin, joka havaitsee, milloin kasvin lehti liikkuu sensorin päälle. Sensorin avulla kasvi aiheuttaisi jonkun tapahtuman. Marloes van Son auttoi rakentamaan prototyypin, jossa kasvin lehden liikkuminen sensorin päälle käynnisti virtaavan veden äänen. Ideana oli aiheuttaa sellainen ärsyke, joka on kasvien havaintomaailmassa. On tutkittu, että kasvit kasvattavat juuriaan kohti virtaavan veden ääntä.
Huomasin, että kasvi alkoi hidastaa liikettään, kun veden ääni aktivoitui. Kahden viikon jälkeen kasvi kyllästyi – ilmeisesti siksi, koska vettä ei tullutkaan äänestä huolimatta. Tästä syntyi teos Näppäimistö kasveille, jossa kasvit voivat ohjata asioita.
Viimeisimmissä näyttelyssäsi Vihreää sinistä kultaa Galleria Huudossa Helsingissä oli esillä teos, joka koostui videodokumentaatiosta ja kasvien geenipankista. Vihreää sinistä kultaa käsittelee Kuusamon kaivoshankkeiden seurauksia ympäristölle. Olet kerännyt kasvien geenipankkia alueilta, jotka uhkaavat jäädä kaivoshankkeiden alle Kuusamossa. Sain vaikutelman, että kyseessä on pitkä taiteellinen prosessi, joka jatkuu edelleen. Kuusamon kaivoshankkeet eivät ole minulle entuudestaan kovin tuttuja, pohjustaisitko tilannetta?
Kuusamossa on vireillä valtavasti kaivoshankkeita. Geologian tutkimuskeskuksen kaivosrekisterin karttapalvelusta nähdään, että valtaosa Kuusamon pinta-alasta on tällä hetkellä kaivoshankkeiden kiinnostuksen kohteena.
Kunta on yrittänyt estää kaivoksia kaavoituksella siinä onnistumatta. Kunnanvaltuusto ja johto on ottanut kannan vastustaa kaivoksia. Asukkaiden joukossa on kuitenkin myös laajaa kannatusta. Kaivokset toisivat Kuusamoon ympärivuotista työtä. Nyt kunnassa on ympärivuotista sahateollisuutta, mutta pääelinkeino, matkailu, on kausiluontoista.
Kaivos työllistäisi ihmisiä pari kolme vuosikymmentä. Sen jälkeen jäljellä olisi myrkyllisiä, säteileviä kivikasoja ja kuoppia. Ne jäisivät yhteiskunnan hoidettaviksi. Onko siihen sitten varaa ja kiinnostusta?
Näyttelytekstistäsi tuli esiin kaivostoiminnan kaksi puolta. Kaivoshankkeiden myötä luonto ja kasvit tietenkin fyysisesti katoavat alueelta. Toisaalta kaivostoiminnasta saataisiin hyödyllistä aarretta, kobolttia, jota voisi käyttää ilmastonmuutoksen hidastamisessa.
Vastakkainasettelu on monessa mielessä räikeää Kuusamon tilanteessa. Kobolttikaivos olisi hyödyksi vihreässä siirtymässä ja auttaisi siten nopeasti lämpiävää arktista aluetta, johon Kuusamokin kuuluu. Kaivostoiminnan vaikutukset eivät Kuusamon tapauksessa olisi vain paikallisia. Kuusamon Juomasuo, mistä geenipankkityöni on alkanut, on niin kriittisessä paikassa, että kaivos siellä tietäisi vakavia ongelmia Oulangan kansallispuiston eteläosalle. Kitkajoki veisi saasteet Venäjälle Paanajärvelle ja Koutajoen jokijärjestelmään. Käynnissä on myös ympäristön suojeluun ja ennallistamiseen tähtääviä hankkeita. Kuusinkijoki kuntoon ‑hanke yrittää pelastaa Paanajärven uhanalaista järvitaimenkantaa ennallistamalla Kuusinkijokea, jotta taimenet pääsevät nousemaan. Työ on kuitenkin turhaa, jos järvi pääsee saastumaan.
Kaivosasia on vain yksi Kuusamon lukuisista ympäristöongelmista. Kuusamossa avohakkuualueet jatkuvat silmänkantamattomiin. Turistit kuluttavat luontoa, ja lisääntyvä lentomatkailu pohjoiseen on ilmaston kannalta haitallista. Matkailuarvojen säilyttäminen on toisaalta ollut ainoa ”järkisyy”, joka on estänyt kaivostoimintaa kehittymästä Kuusamoon.
Vaikka Kuusamossa on paljon kobolttia, niin lienee myös hyvä huomata, että kobolttia löytyy eniten koko Euroopassa Talvivaarasta, jossa on jo toimiva kaivos. Onko siis aivan pakko kaivaa Kuusamosta, missä kaivostoiminta ei ole vielä pilannut ympäröivää luontoa?
Miten kasvien geenipankin kerääminen on käytännössä tapahtunut?
Minulle ehdotettiin, että valitsen kartoitettavaksi vain pienen alan otoksena alueesta. Halusin kuitenkin kerätä kasviota mahdollisimman laajasti. Ennen keruuta olen kartoittanut, mihin kannattaa suunnata. Juomasuon kohdalla perehdyin kaivosyhtiön teettämään luontoarvioon. Päivän aikana kävellään, havainnoidaan ja pysähdytään, jos löytyy jotain kiinnostavaa. Työ on hidasta ja joskus 400 metrin matkaan voi mennä tunteja.
Alun perin tarkoitus oli kerätä pelkästään siemeniä. Hyvin pian selvisi, että onkin todella vaikeaa tunnistaa kaikkia kasveja oikein siementen aikaan. Oli riski, että keräisin vahingossa uhanalaisia kasveja.
Maailmalla on käynnissä hankkeita, joissa pyritään kloonaamaan vanhoja jo kadonneita kasvilajeja ja ‑lajikkeita kasvioihin kerätystä aineistosta. Kew Gardensissa kasviomateriaalista yritetään palauttaa takaisin kloonaamalla brittiläisten siirtomaaherrojen hävittämä musliinipuuvilla. Musliinihan oli hyvin hienoa läpikuultavaa puuvillaa, johon Marie Antoinette pukeutui kuuluisassa skandaalinkäryisessä muotokuvassaan. Päätin laajentaa hankettani niin, että siementen lisäksi keräsin myös muita kasvin osia.
Oliko sinulla entuudestaan hyvä kasvituntemus vai käytitkö ulkopuolisia asiantuntijoita?
Olen oppinut tunnistamista työn edetessä. Älypuhelimesta oli metsässä apua. Luontoportin Eija ja Jouko Lehmuskallio ovat auttaneet varmistamalla kaikki lajit. Heillä on myös verkostoissaan varmaan kaikki Suomen kasviasiantuntijat.
Miten paljon eri lajien siemeniä tai osia olet kerännyt? Miten paljon niitä on vielä keräämättä?
Kolmen vuoden aikana olen saanut koottua 180 kasvion sivua ja siemeniä 70 eri lajilta. Ensi kesänä lähden taas Kuusamoon keräämään.
En tiedä yhtään, paljonko lajeja voisi alueella vielä olla. Kuusamosta löydetään edelleen lähes vuosittain tieteelle täysin uusia eliölajeja. Jotkut kasvilajit risteytyvät helposti keskenään luoden uusia hybridejä ja alalajeja joita on mahdotonta erottaa toisistaan.
En kerää mitään lainsuojaamia, punaisessa kirjassa olevia lajeja. Toinen kriteeri on populaation elinvoimaisuus. En lähtisi keräämään kasviota harrastuksena. Se voi olla pois kasvien populaatiosta. Jos kerää kasviota tai vaikka villiyrttejä, pitäisi katsoa että kantaa ei tuhoa kerätessä. Yleensä voi ottaa 10–20% kannasta. Joitakin lajeja, kuten voikukkaa, voinee kerätä enemmän. En kerännyt aina kokonaista kasvia, vaan otin esimerkiksi vain lehtiä puusta.
Olisi toisaalta tavallaan hienoa kerätä kokonaisia puita ja tehdä puukasvio.
Siihen tarvitsisi aikamoisen prässin!
Lähtökohtasi on taiteellinen, mutta arkistollasi voisi olla paljonkin tieteellistä ja käytännöllistä käyttöä. Mitä toiveita sinulla on keräämäsi siemen- ja kasvipankin tulevaisuuden suhteen?
Ajatukseni on, että jos kaivostoiminta päätetään aloittaa, kasvillisuus voitaisiin palauttaa kaivosalueille siemenpankin avulla. Ainakin on tehty jotain, jos katastrofi tapahtuu.
Siemenet säilyvät elinkelpoisina rajallisen ajan. Pakastaminen vaatisi ylläpitoa, joten päädyin kuivatukseen. Suurimman osan kaikesta keräämästäni kasvimateriaalista pitäisi säilyä muutaman vuosikymmenen.
Esimerkiksi joidenkin pajulajien siemenet kuolevat käytännössä heti, kun ne joutuvat muualle kuin maahan. Ajattelen, että jos edes DNA on tallella, sitä voidaan ehkä käyttää tulevaisuudessa, kun kloonaaminen on halvempaa.
Koboltti oli näyttelyssäsi läsnä konkreettisesti älypuhelimina, joita olit kerännyt kuusamolaisilta. Miten paikalliset suhtautuivat projektiisi?
Ajatukset kaivostoiminnan ympärillä ovat Kuusamossa jakautuneita. Kuulemma perheitäkin on hajonnut. Puhelimille oli keräyslaatikko Kuusamo-talon aulassa, ja olin itse kerran kuussa paikalla vastaanottamassa niitä. Ihmiset, joiden kanssa puhuin, olivat tietenkin huolissaan kaivoshankkeista. Toisaalta kaikki eivät ehkä ajatelleet, mihin tarkoitukseen kerään puhelimia. Pidin myös tarkoituksella matalaa profiilia.
Vihreää sinistä kultaa on tarkoituksella toteava ja antaa ihmisille tilan muodostaa omat ajatuksensa kaivostoiminnan seurauksista. Oma kantani on eri asia. Taide-lehdessä oli näyttelystäni oivallinen kritiikki. Mutta siinä tulkittiin, että taiteilija ei halua vastustaa kehitystä, vaan hyväksyy muutoksen. En ole ollenkaan tätä mieltä, vaan vastustan kaivoshankkeita Kuusamossa näille sijainneille. Teos antaa tilan muodostaa erilaisia mielipiteitä, niin kuin halusinkin.
Miten kaivoshankkeet ovat edenneet projektisi aikana? Miten näet Kuusamon tilanteen tällä hetkellä?
Kaivosyhtiöt perustavat Kuusamoon jatkuvasti uusia malminetsintäalueita ja lopettavat etsinnän jossain muualla. Minulle se näyttäytyy paikoin mediapeliltä. Viime vuonna malminetsintä aloitettiin uudelleen Rukan lähellä – vuosia oli luvattu, ettei siellä mitään tehdä. Vastustus Juomasuon kohdalla oli niin suurta, että kaivosyhtiö halusi viedä yleisön huomion muualle.
Kaivosyhtiöt järjestävät kyläkahveja ja antavat pikkulahjoituksia paikallisille urheiluseuroille. Näistä saadaan hyviä lukuja firmojen yhteiskuntavastuuraporttiin ja verovähennyksiin. Yhtiöiden edustajat mustamaalaavat kaivostoiminnan vastustajia julkisesti muun muassa sosiaalisessa mediassa. Kaivosyhtiö julkaisee tiedotteita, joiden kuvamateriaali on taitettu suoraan sopiviksi iltapäivälehtien ilmeeseen. Ja tätä markkinointiaineistoa myös käytetään mediassa, ilman että annetaan esimerkiksi kunnon lähdettä aineistolle. Peli on likaista. Olen kuullut muilta pohjoisilta kaivosteollisuuden piirissä olevilta alueilta, että siellä aktivisteja vainotaan. Jotkut ovat joutuneet muuttamaan tai vaihtamaan työpaikkaa. Siellä taistellaan sieluista.
Pohjoisessa on pitkä perinne tämän tyyppiselle kolonialismille. Sen juuret ovat vuodessa 1673, jolloin Ruotsin kuningas julisti, että Itä-Lappi asutetaan. Sama meno on jatkunut, kun miettii vaikka Kemijoen patoamista ja Lokan tekoallasta. Pohjoiseen tullaan isolla rahalla tekemään ”hyviä asioita” ja kokonaisia kyliä siirretään pois tieltä.
Kun Vuotungin kylän viereen Kuusinkijoelle perustettiin aikoinaan voimalaitos, halusi voimalaitosyhtiö ostaa kaikki rannat itselleen, jotta voisi säännöstellä vedenpinnan korkeutta. Yhtiön edustajat lennättivät päihtyneitä isäntiä helikopterilla maittensa yllä ja saivat siten ostettua maat.
Kuusamossa on aivan huikeita alueita luontoarvoltaan. Sellaisia ei löydy mistään muualta Suomesta. Ääripäänä ovat ympäristöuhat ja laajat avohakkuut. Oulangan kansallispuistokin on soiro järkyttävien yksilajisten talousmetsien ja avohakkuiden välissä. Kolonialismin suhteen mikään ei ole muuttunut. Aina uudestaan tulee joku, oli se sitten kaivos, voimalaitos tai uusi tuulivoimala. ”Tuollahan on tilaa, tuonne mahtuu, onhan tuolla tuota tyhjää luontoa.”
Lauri Linna (s. 1981, Kokkola) on taiteilija, joka työskentelee Kuusamossa ja Helsingissä. Hänen työnsä käsittelee kasvien ja ihmisten välistä suhdetta, kasvien käyttäytymistä ja niiden autonomiaa. Linna on kiinnostunut myös menneisyydestä, sekä asioiden ja olioiden evoluutiosta. Linna on valmistunut 2013 medianomiksi (AMK) ja 2018 taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston Visual Culture and Contemporary Art (ViCCA) ‑koulutusohjelmasta.
Tulevia näyttelyitä:
Näppäimistö kasveille ‑teos Roots X Wires ‑näyttelyssä, Atletika galleria, SODAS 2123 ‑kulttuurikeskus, Vilna, Liettua 27.6.–7.8.2024
Vihreää sinistä kultaa, 2.–19.11.2024, Poriginal gallerian alakerta, Pori
laurilinna.com / Instagram: @linnanlare
- Lue lisää:
- Kaivosrekisterin karttapalvelu (gtk.fi) — Jos haluat nähdä kaikki eri vaiheissa olevat kaivoshankkeet, valitse: Karttatasot -> Kaivosrekisteri -> avaa jokainen kansiokuvake ja kaikki alakohdat näkyviksi
- “Kaivostoimintaa rajoittava yleiskaava kumottiin” (Yle)
- “Kuusamon Juomasuon kobolttiesiintymä on Euroopan kärkiluokkaa kooltaan sekä pitoisuudeltaan” (Yle)
- Kaivosyhtiö Latitude 66 tukee lasten ja nuorten urheiluharrastuksia (Latitude 66)
- “Kaivosyhtiö hehkuttaa EU:n neljänneksi suurinta kobolttiesiintymää” (Ilta-sanomien Taloussanomat)
- Kuusinkijoki kuntoon ‑hanke
- Luontoportti.com