Taiteilijan päiväkirja

Harmaa aamunäkymä residenssiasunnon keittiön ikkunasta. Kuva: Toivo Heinimäki Toivo Heinimäki24.10.2023 ISSP -residenssi, Riika, Latvia 8:30 Herään kännykän herätykseen. Seinänaapurissa alkaa samaan aikaan poraaminen. Huoneeseeni kantautuvat remontin äänet sekoittuvat...

Materiasta

Kankaan­pa­la­nen toisen­sa jälkeen hajoaa käsii­ni sitä mukaa kun ompelen niitä kanaver­kon ympäril­le. Verkon terävät reunat piste­le­vät reikiä ihooni. Jokai­nen käyttä­mä­ni vanha lakanan­rie­ka­le murenee, ja repeää.

Kuvataiteilijan assertiiviset oikeudet

Asser­tii­vi­suus on jämäk­kyyt­tä, jolla yksilö puolus­taa omia rajojaan ja tarpei­taan. Loin taitei­li­jan asser­tii­vi­set oikeu­det ‑listan, jonka tavoit­tee­na on suoja­ta jaksa­mis­ta­ni ammatis­sa. Lista muistut­taa omista arvois­ta­ni ja periaat­teis­ta­ni, jotta voin ottaa ne huomioon toimies­sa­ni kuvataiteilijana.

Siis, pelkkää timanttia

puhumat­ta­kaan siitä kuinka joskus teksti­ni kallis­tuu yläviis­toon ja joskus alaviis­toon; tiedät­hän mitä se tarkoit­taa olemme kaikki tietä­viä; joskus en muista jatkuu­ko teksti­ni vaikka rivi vaihtuu vai onko rivin­vaih­ta­mi­nen pieni kuole­ma; ja tarkoi­tan jotain sellais­ta kuin kieltei­nen apura­ha­pää­tös tai kun galle­rias­sa on näytte­ly joka ei toimi kunnol­la ilman sanoja joilla kerro­taan mistä siinä on kyse; voisi­ko joku joskus kertoa mistä niissä sanois­sa on kyse; en ymmär­rä kieltä­si, minä vain kuunte­len Matti Eskon kappa­let­ta ”Lämmin hellä ja pehmoinen”.

Sun päivä

Maksat kiltis­ti Maata­lous­yrit­tä­jien eläke­va­kuu­tus­mak­sun 785,94 €
muttet sitä lisäosaa.
Et tiedä mistä alkaa toinen vuori tai mihin ensim­mäi­nen loppuu.
Sulla ei oo huone­ka­lu­ja eikä pörssisähkösopimusta.
Olet kiitol­li­nen, katsot käsiä­si ja lasket, kymme­nen sormea.
Valokat­kai­sin toimii, joten et ole unessa.

rakas xx()/!”/=:))701384sojhgksädho, ( :)) )

kirjoi­tan paikas­ta käsin jossa en ole ennen ollut. se vaikut­taa kaupun­gil­ta, tai ehkä autio­saa­rel­ta
tai piilol­ta tai baaril­ta, on täynnä mutta samaan aikaan tyhjä, yhdis­ty­vä mutta itsenäi­nen. on siltoja

sortu­nei­ta raken­nel­mia ja niiden päälle koottu­ja uusia

AVANTO

pimeys, paine, purskahdus

otamme merile­vän seassa päivä­unet
pidän sinua kädes­tä kiinni, kuin nukku­vat saukot
jotta emme vain unissam­me ajautui­si virto­jen vietä­vi­nä erikseen

ethän? älä päästä kädes­tä­ni irti
en halua eksyä makeas­sa vedessä

Ja sitten

Kuplii kuin tulivuo­ri, joka ei koskaan kuiten­kaan kokonaan purkaudu
Sitten liike pysäh­tyy, laime­nee, loive­nee, lasittuu
Siinä se on, pinta.

2.2.2021

Paulii­na Hei muistat­ko miten me päädyt­tiin just uumeneen? Mulla jäi työhuo­neel­le ne meidän brainstormaus-muistiinpanot.

Laura Muistan et tehtiin niit nimilis­to­ja. Siitä oli kuva ehkä drives­sä, löytyy ne parem­mat­ki nimet niinku Meillä­kin on asiaa

Uumen

Uumenes­sa asiat saavat alkun­sa, kytevät ja kypsy­vät. Olennais­ta on jakami­nen. Täällä katseem­me kääntyy yhdes­sä teosten sisäpuo­lel­le, proses­sia kohti.

Kukka-olio